Lukijan on nyt syytä huomata, että en ole suinkaan lääkäri, olen vain tutkinut omaa tyhmää päätäni ja lukenut viisaampien kirjoittamia tekstejä. Nyt ei pidä kuvitella, että kuka tahansa voi kävellä lääkäriin ja pyytää vähän viisausnappeja.

Saattaa olla, että useasti muistilääkitys alkaa vasta siinä vaiheessa, kun muistisairaus on niin pitkällä, että ainakaan potilas itse ei pysty systemaattisesti ja kovin analyyttisesti pohtimaan vaikutuksia omassa sisäisessä kokemusmaailmassaan. Lääkkeiden vaikutuksen seuranta on omaisten päänsärky – dementiahan on nimenomaan omaisten päänsärky tarpeeksi edettyään.

Oikeastaan ei olisi ollenkaan hassumpi ajatus, että ensimmäisten muistioireiden ilmaannuttua potilas voisikin kokeilla lääkitystä hyvässä seurannassa, jotta sitten osattaisiin arvioida, millaisia vaikutuksia on odotettavissa tosi tilanteessa. Lääkkeitähän on monenlaisia, on niitä, joita on pakko käyttää (esimerkiksi antibiootti bakteeritulehdukseen tai estävä lääke astmaan) ja niitä, joiden vaikutus on arvioitava kokonaisuutena. Ihanteellista onkin, jos voi itse arvioida kustannus/hyötysuhteen. Kannattaako käyttää näin paljon rahaa, kannattaako sietää mahdollisia ikäviäkin sivuvaikutuksia, onko saatu hyöty vaivan ja rahan arvoista?

Aloitin pienellä annostuksella – sehän on yleensä aina viisasta, mutta vaatii kärsivällisyyttä. Tässä vaiheessa on menossa 1,5 mg kahdesti päivässä. Kovemmassa taudissa annostus on sitten kovempi. Toisaalta on melko vaikea päästä sisään syvästi dementoituneen mielenmaisemiin, mistä sen sitten tietää, onko lääkitys hyvä vai ei? Ei muuten kuin kokeilemalla.