Ylitornion tragedia ja omaishoitajan uupumus
Etenkin olen kummastellut Ylitornion tapauksen jälkeen vallinnutta hiljaisuutta. Enpä tietysti kovin laajasti täällä Kittilässä maailman tapahtumia seuraa, mutta ostinpa silloin muutaman kerran vastoin tapojani jopa iltapäivälehdet ja Lapin Kansan ja Kittilän Sanomien lisäksi tietysti Hesarin luen. Lapin Kansalla oli parempi paikallistuntemus ja myötäelävämpi suhtautuminen tapaukseen kuin pääkaupungissa.

Olisin kuvitellut, että maassamme herää nyt vakava keskustelu vakavasta asiasta. Ehkä on haluttu hienotunteisesti kunnioittaa omaisten suruaikaa. Eihän tässä nyt pidä syyllisiä teloittaa, mutta ällistyttävän vähän on paneuduttu taustalla oleviin syihin. Lehdet eivät edes muistaneet, että vuonna 2005 Tampereella 74-vuotias äiti sai 10 vuotta vankeutta kehitysvammaisen tyttärensä murhasta. Äiti oli tullut siihen tulokseen, että kun hän ei enää jaksa, ei kukaan muukaan hoida. Tamperelaisäiti vapautunee joskus, jos Jumala suo ja elää saadaan. Tänä keväänä uutisoitiin dementoineen pariskunnan kaksoisitsemurhasta. Kävikin niin, että puolison ensin surmannut omaishoitaja löydettiin henkitoreissaan, ja hänellä on nyt murhaoikeudenkäynti edessä.

Uusinta kirjaa valmistellessani (en tosin rohjennut kirjaan laittaa mukaan) moneltakin asiantuntijataholta sain kuulla tylyn totuuden: omaishoitajuus on jossain vaiheessa hieno ratkaisu, ja pieni korvaus on kunnalle edullista laitoshoitoon verrattuna. Omaishoitajuus on toisaalta ajastimella varustettu ansa. Jos potilaalla on omaishoitaja, olkoonkin väsynyt ja loppuun palanut, potilas pysyy aina hoitopaikkajonojen hännillä. Siihen ei sitten auta muu kuin jättää potilas sairaalan päivystykseen ja sanoa että ”pitäkää, minä lähden nyt”.

Tietysti täällä Lapissa kunnat (tätä Kittilää lukuun ottamatta) ovat konkurssitilassa, ei suinkaan ole yksinkertaista järjestää palveluja, jos ei ole rahaa. Asiat ovat niin vaikeita, että mieluummin ollaan ajattelematta. Mitä sitten pitäisi tehdä uusien Ylitornion tragedioiden estämiseksi? Ehkä omaishoitajilla pitäisi olla kunnollinen työterveyshuolto. Työterveyshoitaja kävisi pari kertaa vuodessa tekemässä työpaikkatarkastuksen ja tarkastaisi myös sen, miten hoitaja jaksaa. Omaishoitajan työaika on 24 tuntia vuorokaudessa. Hänellä ei ole ketään, jolta voi saada sairauslomaa. Kansanedustajat saavat sairauslomaa työuupumuksen tai masennuksen takia. Lain mukaan kuuluisi kai kaksi vapaapäivää kuukaudessa. Useimmiten ei ole varahoitajaa tai varahoitopaikkaa, ja lomapäivätkin kuluvat ”työn merkeissä”.


Merkintä lisätty 30.06.2008