Ikärasismia ja ilopakko
Meillä Suomessa on vähän nuivahtanut juhlimiskulttuuri. Tunnelma on yhtä vakaan jäykkä, oli sitten kyseessä häät, hautajaiset tai rippijuhlat. Emännät ovat aina yhtä stressaantuneinta. Jo maaliskuussa naistenlehdet aloittavat ylioppilasjuhlatarjoiluohjeet. Kakkureseptiä on joka lähtöön. Mikään naistenlehti ei mainitse sanallakaan sitä, että juhlissa olisi parasta se, että ihmisillä on kivaa. Juhlitaan siis virallisesti kahvikuppi toisella polvella ja kakkulautanen toisella. Tiettävästi kahvikuppineuroosi on aitosuomalainen sairaus. Eräs psykiatri oli jossain kansainvälisessä kokouksessa asiaa pohtinut muunmaalaisten kollegojensa kanssa. Nämä eivät edes voineet ymmärtää, mistä on kysymys. Mutta he eivät olleet varmaan koskaan olleet umpitylsissä suomalaisjuhlissa. Mitäpä muuta mielenkiintoista niissä tapahtuukaan, kuin se, että joku onneton kaataa sen kahvikupin syliinsä.
Viinankin kanssa ollaan niin huonoja, sitä kun on niin vaikea ottaa sopivasti. Kahvikutsujen sijasta muualla maailmassa voidaan kutsua naapureita ja tuttavia drinkille. Jos Suomessa kutsuu drinkille, oletetaan, että se tarkoittaa että ryyppäämään. Drinkkikutsut vaan ovat niin paljon helpommat emännälle, vähän suolapähkinää ja ehkä jotain suolaista purtavaa, ei tarvitse leipoa ja valmistella. Muualla maailmassa vieraat ymmärtävät, että drinkille tuleminen tarkoittaa yhtä tai korkeintaan kahta lasillista. Meilläkin oli eilen illalla ex-tempore vieraita, heitettiin darts-kisa ja otettiin pari olutta. Emäntä ei uupunut ensinkään, ja vielä oli kivaa.
Nyt on poliittisessa agendassa korkealla masennuksen takia eläkkeelle joutuvien määrän vähentäminen. Ehkä tarvitaan valtakunnallinen direktiivi olla masentumatta. Rohkenisiko tässä yhteydessä muistuttaa, että masennuksen taustalla on ilon puute. Iloa on konstailematon yhdessä olo naapureiden, kavereiden ja sukulaisten kanssa, ikään, säätyyn ja sukupuoleen katsomatta. Suomessa uskotaan niin vahvasti elinikäiseen oppimiseen ja hyvän koulutuksen autuaaksitekevään voimaan. Ilokoulu on vielä aloittamatta. Suomessa on aina muistettava, että vaarana on se, että innostutaan liian tosissaan. Seurauksena voi olla turvavyöpakon lisäksi ilopakko.
Viinankin kanssa ollaan niin huonoja, sitä kun on niin vaikea ottaa sopivasti. Kahvikutsujen sijasta muualla maailmassa voidaan kutsua naapureita ja tuttavia drinkille. Jos Suomessa kutsuu drinkille, oletetaan, että se tarkoittaa että ryyppäämään. Drinkkikutsut vaan ovat niin paljon helpommat emännälle, vähän suolapähkinää ja ehkä jotain suolaista purtavaa, ei tarvitse leipoa ja valmistella. Muualla maailmassa vieraat ymmärtävät, että drinkille tuleminen tarkoittaa yhtä tai korkeintaan kahta lasillista. Meilläkin oli eilen illalla ex-tempore vieraita, heitettiin darts-kisa ja otettiin pari olutta. Emäntä ei uupunut ensinkään, ja vielä oli kivaa.
Nyt on poliittisessa agendassa korkealla masennuksen takia eläkkeelle joutuvien määrän vähentäminen. Ehkä tarvitaan valtakunnallinen direktiivi olla masentumatta. Rohkenisiko tässä yhteydessä muistuttaa, että masennuksen taustalla on ilon puute. Iloa on konstailematon yhdessä olo naapureiden, kavereiden ja sukulaisten kanssa, ikään, säätyyn ja sukupuoleen katsomatta. Suomessa uskotaan niin vahvasti elinikäiseen oppimiseen ja hyvän koulutuksen autuaaksitekevään voimaan. Ilokoulu on vielä aloittamatta. Suomessa on aina muistettava, että vaarana on se, että innostutaan liian tosissaan. Seurauksena voi olla turvavyöpakon lisäksi ilopakko.
Merkintä lisätty 04.07.2008