Sodankäynnissäkin huoltovarmuus on turvattava. Hahmotusvaikeuksien takia jättimarketeista ei löydä mitään. Sen vuoksi on tehtävä pitkäjänteinen suunnitelma ruokahankintoihin. Tässä asiassa yksityinen pieni lähikauppa on ylivoimainen ostospaikka. Asia pätee niin Helsingin ydinkeskustan Liisankadun K-kaupassa kuin Levillä. Liisankadun kaupassa kerroin hahmotusvaikeuksistani, enkä edes ehtinyt pyytämään apua, kun kauppias tai joku muu henkilökunnasta tuli kysymään, mitä olen etsimässä. Kun kauppias oppii tuntemaan vakioasiakkaansa, hän ihan mielellään tilaa jotain sellaista, mitä ei satu valikoimiin kuulumaan. Poikkeuksetta kauppiaista on ihan mukava saada asiakkailta ideoita hyvistä tuotteista. Tämän takia ei esimerkiksi tarvitse lähteä Rovaniemelle 170 kilometrin päähän hakemaan ruukkurosmariinia, kun kauppias tilasi sitä Leville.

Saltimbocca alla Romana on perheemme ylivertainen mieliruoka. Roomassa saltimbocca tehdään aina vasikanpaistista. Vasikanpaistia saa Helsingistä yleensä torstaisin Stockmannin lihaosastolla (pitää varata etukäteen, jos haluaa olla varma, että saa) tai kauppahalleista vähemmän säännöllisesti. Visiitissä ystäviemme Sarin ja Anssin luona saimme saltimboccaa, joka oli tehty vasikan sijasta kanasta ja se hyvää. Kanafilettä saa Leviltäkin ihan ilman erityistilaamista, ja olen siitä kehitellyt tämän dementiaversion. Saltimbocca on huonomuistiselle hyvä ruokavalinta, sen voi esivalmistella, laittaa hautumaan ja vaikka unohtaa liedelle. Mitä kauemmin se hautuu, kana menettää makuaan, mutta kastikkeesta tulee parempaa. Minuuttiaikataulua ei siis tarvita.

Kauppalistaan

Kanafilettä (ohut Pirkka-kanafile on paras, sitä ei tarvitse leikellä eikä muotoilla) 1 paketti
(yleensä 3 suurta tai neljä pientä filettä).
1 pkt Pirkka-Prosciutto di Parma (Berlusconista ja EU:n elintarvikeviraston sijainnista huolimatta).
Helsingissä asuvat saavat tosin mennä Hakaniemen halliin Roiniset Oy:n putiikkiin (heinäkuu lomalla). Siellä osataan pyydettäessä leikata prosciuttosta siivuja, jotka pysyvät koossa fileen ympärillä. Riskinä on tietysti se, ettei ole riittävän vahva itsehillintä, vaan osaa saman tien muutaman siivun mortadellaa ja taivaallisia salameja, jotka tietysti syö saman tien kotiin tultuaan. Joka tapauksessa oliivi- ja tryffeliöljyvarasto kannattaa täydentää samalla reissulla.

Tuoretta salviaa (Jos sitä saa Levi-Marketissa Kittilässä niin saa taatusti etelämpääkin)

Murskattua valkopippuria 4-5 kpl kyllä tietysti voi ripauttaa jauhettuakin pari hyvää pöläystä. Valkopippurin kanssa on syytä olla varovainen, jos sitä tulee liikaa, kaikki maistuu valkopippurilta

Suolaa myllystä

Voita vähintään reilu 1 tl jota voi jatkaa esim. Flora-coulinessella

1 rkl vehnäjauhoja (voi suurustaa kastikkeen jollain muullakin, mutta ilman suurusta se ei ole enää saltimboccaa).

2 dl halpaa valkoviiniä. Tästä on ollut perheessä vähän keskustelua, puolisoni tykkää, että se voisi olla hyvääkin valkkaria, mutta keittämisen jälkeen ei kukaan viiniasiantuntija voi erottaa, mitä siinä oli. Nuukana ihmisenä mieluiten juon ne hyvät valkoviinit ja keittelen huonommat.

Valmistusohje
Huuhdo kanansiivut kylmällä vedellä, kuivaa paperiin.
Laita mausta kananviipaleet, laita nätisti pari salvianlehteä molemmin puolin ja kääri kauniiksi nyytiksi parmankinkkuun. Sulje nyytit hammastiku(i)lla.

Kuumenna pannussa voi ja Flora, kunnes se on tarpeeksi kuumaa, mutta älä silti polta rasvaa. Tämä on vaikein osa reseptiä. Ruskista nyytit nopeasti molemmin puolin. Jos käytät jauhoja kuullota niitä hetki (mutta tämä EI ole ruskea kastike).

Lisää valkoviini, säädä levy ihan pienelle, laita kansi päälle ja unohda autuaasti.

Kesäaikana lisäksi sopii mainiosti uudet perunat ja porkkanat. Talviperunat eivät ole ihan yhtä hyviä. Italiassa saltimbocca tarjotaan kevyesti paistettujen perunoiden kanssa.

Saltimbocca toimii erinomaisesti lämmitettynäkin. Jos sattuu jäämään, yli, pilko perunat kastikkeen sekaan, sitten vaan mikroon ja on vähintään yhtä hyvää kuin ennenkin.

Totesin juuri, että taidan olla kuin K-kaupan Väiski. Voin ilmoittaa, etten omista Keskon osakkeita, eikä ole muuta sidonnaisuuksia. Yleensä vaan harmittaa, kun ruokaohjeet ovat monesti sellaisia, että tarvikkeita ei saa mistään, tai sitten ne ovat niin monivaiheisia, että keskittyminen herpaantuu.