Eilen tätä asiaa pohdiskelin, ja vähän kirjoitinkin aiheesta, mutta jätin laittamatta blogiin. Tällaista kirjoitin eilisessä itseeni tyytymättömyyden tilassa:

”Oikeastaan mokauslistojen sijasta voisi opetella tekemään itselleen listoja kaikista pienistä asioista, jotka vielä onnistuvat. Jos kovasti ahistaa, etkä jaksa tehdä suursiivousta, otapa jakkara lusikkalaatikon viereen. Siitä vain rivakasti aterimet tiskipöydän kulmalle, pyyhkäise rätillä (tai jos leivänmurua ja muuta putua on runsaasti, ota esiin imuri) järjestele lusikat, haarukat ja muut pikku tarvikkeet paikoilleen, tarkastele siistiä lusikkalaatikkoa ja iloitse aikaansaannoksestasi. Siivoukseen menee korkeintaan varttitunti, mutta laatikkoa avatessa iloa säilyy monta viikkoa, tai ainakin siihen asti kun on aika siivota uudestaan. . Aina ei ole tarpeen tehdä suuria urotekoja, pienetkin ovat sielulle rakennukseksi. Nytpä lähden järjestelemään lusikoita.”

Tällä erinomaisella itse kehittämälläni lusikkalaatikkoterapialla sitten voimaannuinkin nousemaan tänä aamuna kukonlaulun aikaan. Minulla oli monta hyvää ajatusta valmiina, mutta ehdin ne jo unohtaa ennen kuin pääsin koneen ääreen. Hyvät ajatukset ovat hauraita ja helposti katoavat mielestä. Jos nyt jotain hyvää on haettava masennuksesta, sen hyviin puoliin kuuluu se, että ankeat, ahdistavat ja latistavat ajatukset pysyvät päässä kuin tauti.

Luulisin, että paras omahoito niin masennukseen kuin dementiaankin on iloitsemisen opettelu. Suomen koulujärjestelmässä opettajat ovat vallan taitavia osoittamaan virheitä. Parin viime vuoden aikana on ilmestynyt kaikenmaailman ”narsistin uhri” –tarinoita. Kyllähän niissä voi perääkin olla, mutta harmittaa se, että aina halutaan olla jonkin uhri, sehän on vastuun luovuttamista omasta elämästään jollekin mörkö-oliolle, joka voi olla tosi tai kuvitteellinen. Muistin heikkenemistä pitääkin terveesti surra, mutta ei siihen suruun ole hyvä jäädä. On vain opittava iloitsemaan lusikkalaatikoistaan entistä enemmän.

Sitten ihan oikeasti: masennus pitää aina hoitaa, niin hyvin kuin mahdollista. Pitkäkestoinen masennus vaikuttaa muistiin. Psykiatriystäväni sattui olemaan visiitissä ja oikein tarkistin asian. Laajempia neuropsykologisia testejä tehdään masentuneille vasta siinä vaiheessa, kun haetaan eläkettä tai tutkitaan kuntoutusmahdollisuutta. Toisaalta vanhuksille dementiadiagnoosin yhteydessä suositellaan masennuksen hoitoa, sillä alkavaan dementiaan kuuluu usein masennus.
Jos haluaa vakuuttaa lääkärinsä siitä, että muistissa on vikaa, on syytä tehdä listaa niistä ongelmista, mitä muisti on konkreettisesti tuottanut. On vain muistettava laittaa listaan kaksi saraketta, debet ikkunanpuolelle ja kredit ovenpuolelle. Harvemmin elämä on täydellistä, jos kukaan ei ymmärrä kiittää onnistumisesta, on opeteltava itse kiittelemään itseään.