Aatto Prihti on varmasti kovan luokan tilimies, ja menettelytavat sopisivat pörssiyhtiöön jossa osakkaille pitää takoa kovaa tulosta joka kvartaalilla. Eräs kokenut kliinikko sanoikin, että "sairaala on olemassa potilaiden tutkimista ja hoitamista varten", on unohtunut. Hesarista luin kuvatekstistä, että minua ikivanhan lääkärin ohjeen: ”lääkäri joskus parantaa, usein lievittää mutta aina lohduttaa” mukaisesti hoitanut lääkäri olikin ”tulosyksikön johtaja”. Kyllä hän saa johtaa yksikköään tehokkaasti ja tarmokkaasti, mutta katu-uskottavuuden takia sana lääkäri pitäisi pysyä tittelissä.
En minä ikinä halua olla potilasasiakas, enkä halua sairaalassa mitään perhanan asiakaspalvelua. Kun olen todella sairas, haluan olla pelkästään potilas, en halua resurssijohtajaa katsomaan, ehtiikö kukaan tuomaan vesilasia, en halua tulosyksikön johtajaa miettimään, mitenkä minusta halvimmalla ja nopeimmin päästäisiin eroon. Minulle sopisi ihan tavallinen hoitaja ja lääkäri.

Stockmannilla voin mennä lihatiskille, saada palvelua ja sanoa: ”puoli kiloa tuota ja sata grammaa tuota.” En halua olla sairaalassa asiakas joka sanoo: ”haluan nyt kymmenen laatupainotteista elinvuotta”. En hyväksy tätä mentaliteettia, jossa potilasasiakkaalla tai kuluttajapotilaalla on subjektiivisia oikeuksia ja loputon määrä valitusteitä. Nenosen strategia tulee kalliiksi sen vuoksi, että potilaat kokevat itsensä ongelmajätteeksi, jotka pitäisi ulostaa sairaalasta halvalla ja pikaisesti. Hoitosuhteeseen, etenkin parantavaan hoitosuhteeseen liittyy luottamus. Luottamus on tunne. Nyt Oulun mafia on loukannut tunteita, toistaiseksi vain hoitajat ja lääkärit ovat kapinoimassa. Tämän epäluulon ilmapiirin levitessä asiakkaisiin (ent. potilas), on vastassa ennennäkemätön kanteluiden ja valitusten suma, resurssijohtajat ja palvelujohtajat eivät ehdi yhtään johtamaan setviessään valituspinoa. Siihen törsätyllä ajalla olisi leikattu monen mummun lonkat.