Masennusta ja työuupumusta on niin paljon tutkittu. Kerätessäni aineistoa tulevaan kirjaani, olen yrittänyt hakea tietoa työn ilosta. Sitäpä ei ole tutkittu. Olen kahlannut kaikki merkittävät koti- ja ulkomaiset onnellisuusoppikirjat. Niissä ei mainita onnellisuutta omista aikaansaannoksista.
Perjantaina meille tuli muutama mukava ihminen käymään, onnellisuusoppikirjat sentään tunnistavat ilon ystävyydestä. Tuore Stakesin tutkimus kertoo, että yhdellä kymmenestä nuoresta ei ole yhtään ystävää. Ystäviä ei voi ostaa kaupasta, niitä ei saa rahalla, ystävyys on vaihtokauppaa. Jos yrittää olla ystävällinen kaikille tapaamilleen ihmisille, siitä voi seurata se, että saa ystävän. Osoittaaksemme sitä, että arvostamme ystäviämme, oli ihan pakko vähän siivotakin, vaikka he eivät taatusti tulleet laskemaan villakoiriamme. Oletko koskaan ajatellut, miten hyvä ja onnellinen olotila on silloin, kun on saanut aikaiseksi pienen siivouksen? Kotikin on niin paljon kauniimpi, kun pöytien kulmilla ei loju kaikki ne tavarat, joita ei vaan ole tullut laitetuksi kaappiin. Huononäköistä villakoirat eivät haittaa. Hammastahnaläntit peilissä sentään näen.

Selviteltyämme siivousprojektin olimme hyvin tyytyväisiä, se on nimeltään työn iloa. Pointti onkin siinä, osaako siivouksen jälkeen istua alas, katsella ympärilleen ja olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Masentumiseen taipuvainen ihminen korkeintaan ajattelee, että ”taas on kohta siivottava uudestaan”. Opettihan Jeesuskin, että kyllä jokaiselle päivälle riittää oma murheensa. Niin riittääkin, mutta on myös osattava iloita siitä, mitä juuri nyt on saanut aikaan.

Valitettavasti kuukkeleita ei ole kuin täällä Kittilän suunnalla, tiettävästi noin 30 000 yksilöä koko maassa (en tiedä kuka on laskenut). Mutta jos ei ole kuukkelia pihalla, halutessaan voi löytää ilon aiheita. Ne eivät ole salattuja asioita, mutta niitä on määrätietoisesti opeteltava näkemään.